Koirat kykenevät tuntemaan ja osoittamaan tunteita, jotka muistuttavat hyvin paljon ihmisten välistä rakkautta. On olemassa useita merkkejä, joiden avulla tämän voi havaita ja tunnistaa.
Judy H. Wright totesi lemmikin menettämistä käsittelevässä teoksessaan, että ihminen teki koiran kanssa historian parhaan sopimuksen: me annamme heille ylijäävän tilamme ja rakkautemme, ja he antavat meille vastineeksi kaiken.
Se, että me rakastamme koiria, on sanomattakin selvää, mutta jotkut miettivät edelleen: rakastavatko koirat ihmisiä?
Emotionaaliset siteet koiriin
Biokemiallisesta näkökulmasta katsottuna koirat näyttävät täyttävän useita ehtoja, jotta voimme vastata kysymykseen myöntävästi.
Vuonna 2017 tehtiin mielenkiintoinen tutkimus, jossa vertailtiin ruokaa ja kehuja. Kyllä, aivan oikein.
Tutkimuksessa käytettiin toiminnallista magneettikuvausta (fMRI) 15 valveilla olevalle koiralle. Tämän menetelmän avulla voidaan havaita aivotoimintaa mittaamalla kulloinkin eri aivoalueille virtaavan veren määrää.
Tutkijat vertailivat tiettyjen aivoalueiden reaktioita ruoan ja omistajan antaman suullisen hyväksynnän välillä.
Koirat laitettiin myös labyrinttiin (ei mitään liian monimutkaista), jossa ne saivat valita ruoan ja omistajansa välillä, joka palkitsi ne sanallisesti ja silittämällä.
Suurimmassa osassa tapauksista koira osoitti voimakkaampaa reaktiota ja valitsi ensisijaisesti omistajansa ruoan sijasta.
On totta, että tätä koetta kohtaan on helppo esittää kritiikkiä: koira saattaa yhdistää omistajansa ruokaan. Onhan omistaja sentään ruokkinut sitä jo vuosien ajan.
Jokainen on vapaa uskomaan mitä haluaa. Me tiedämme hyvinkin, kumpaan vaihtoehtoon itse mieluiten uskomme.
Jotkut suosituimmista tutkimuksista ovat keskittyneet oksitosiiniin. Se on aivoissa tuotettava hormoni, joka tunnetaan yleisesti rakkaushormonina, sillä se saa aikaan tyytyväisyyden, levollisuuden ja turvallisuuden tunteita.
On todistettu, että vauvan ja äidin oksitosiinitasot nousevat, kun he katsovat toisiaan silmiin. Tämä positiivinen palaute vahvistaa heidän välistä yhteyttään ja luo voimakkaan emotionaalisen siteen.
Koska tuossa iässä vauvat osaavat lähinnä vain katsella; ei heiltä vielä voi odottaa mitään makaronikaulakoruja.
Japanilainen tutkija ja koiraharrastaja Takefumi Kikusui halusi testata samaa koirilla. Hän otti virtsanäytteitä useista lemmikeistä (ja ihmisistä) ennen ja jälkeen sen, kun he olivat viettäneet omistajiensa kanssa yhdessä kolmekymmentä minuuttia.
Sekä eläinten että omistajien oksitosiinitasot nousivat. Tämä nousu oli lisäksi määrällisesti yhteydessä siihen aikaan, jonka he olivat viettäneet katsoen toisiaan silmiin.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana tutkimukseen osallistui myös muutamia henkilöitä, jotka kasvattivat susia . Näissä tapauksissa näiden parien oksitosiinitasoissa ei havaittu nousua.
Oksitosiini ei ainoastaan vahvista teoriaa siitä, että koirat rakastavat meitä, vaan se on myös todennäköisesti ollut välttämätön tekijä susien kehittymisessä koiriksi.
Koirat rakastavat meitä; sudet eivät niinkään
Oksitosiini vähentää stressiä ja parantaa sosiaalisia suhteita. Ne sudet, joilla alkoi esiintyä korkeampia oksitosiinipitoisuuksia ollessaan kosketuksissa ihmisten kanssa, saivat luotua parempia suhteita ja optimaalisen symbioosin.
Samalla tavalla myös näiden koirien kanssa eläneet ihmiset muuttuivat. On kyseenalaista, saisimmeko samanlaista oksitosiinin nousua katsomalla alligaattoria silmiin.
Toisessa tutkimuksessa testattiin suoraan koiran- ja sudenpentujen reaktioita ihmisiin.
Sudenpentuja kasvatettiin kodeissa ihmisten kanssa, kun taas vastaavasti koiranpennut kasvoivat emonsa ja sisarustensa kanssa ilman juuri minkäänlaista ihmiskontaktia.
Kun kuitenkin seurattiin pentujen reaktioita ihmisiin, koiranpennut ottivat enemmän katsekontaktia ja tunsivat enemmän vetoa ihmisiä kohtaan kuin sudenpennut.
Meillä on myös hauska yksityiskohta siitä, missä koirat voittavat sudet: kulmakarvojen liikkuvuudessa. Se mahdollistaa niille suuremman ilmeikkyyden ja parantaa niiden viestintää.
Kun sudet kehittyivät koiriksi, niiden genetiikka muuttui niin, että ne oppivat paitsi sietämään ja rakastamaan ihmislajia, myös osoittamaan sen entistä selkeämmin.
Puhumme näistä käyttäytymisaiheista lisää artikkelissa, joka käsittelee koiran genetiikkaa ja sen vaikutusta käyttäytymiseen.
Tapoja, joilla koirat osoittavat rakkautta
Koirien kehonkieli on yksinkertaista. Jopa luontaisen oveluutensa ja kujeilunsa keskellä ne ovat läpinäkyviä eläimiä, jotka eivät monimutkaista sosiaalisia suhteitaan. Koirat ja niiden rakkauden kieli – tapa, jolla ne osoittavat rakkautta – erottuu edukseen itsestäänselvyydellään.
- Kuten jo aiemmin mainitsimme, yksi niistä on sinua silmiin katsominen. Siinä missä sudet mieltävät katsekontaktin vihamielisyydeksi ja haasteeksi, koirille se on tapa viestiä kiintymystä. Se vapauttaa oksitosiinia ja vahvistaa keskinäistä sidettä.
- Miksi koirat seuraavat meitä? Ihmisen seuraaminen on niiden tapa osoittaa, että ne nauttivat tämän seurasta. Ne yhdistävät meidät positiivisiin asioihin ja haluavat siksi jakaa saman tilan kanssamme.
- Miksi koirat nuolevat meitä? Ihmisen nuoleminen on yksi niiden perustavanlaatuisimmista tavoista osoittaa kiintymystä ja sidettä. Tai sitten päällesi on juuri sillä hetkellä pudonnut jotain herkkua, mutta useimmiten se on hellyydenosoitus.
- Fyysinen kontakti yleisesti, ei vain nuoleminen, merkitsee luottamusta ja mukavuutta. Tämä voi näkyä aina siitä, kun ne istuvat päällesi huomiosi ollessa muualla, aina kanssasi nukkumiseen asti.
- Hännän heiluttaminen on ilmeisin merkki. Mutta huomio: hännän heiluttaminen on yleisesti ottaen merkki kiihtymyksestä, hyvässä ja pahassa, ei pelkästään ilosta. Tämä voi johtaa virhearvioihin esimerkiksi silloin, kun tulkitaan kahden koiran välistä suhdetta vain siksi, että ne heiluttavat häntäänsä vimmatusti.
- Leikkiminen. Lelujen tuominen tai leikkiin kutsuminen muilla tavoin, kuten haukkumalla, jotta juoksisit sen perässä, on toinen hellyydenosoitus. Leikin avulla ne pyrkivät vuorovaikutukseen kanssasi.
Samalla tavalla rakkauden osoittaminen koirallesi on erittäin yksinkertaista. Haluavatko ne leikkiä? Leiki niiden kanssa. Vie se kävelylle, rapsuta sitä, anna sille herkkupaloja. Jopa niinkin yksinkertainen asia kuin sille tavalliseen tapaan puhuminen (se ei ymmärrä sinua, mutta yrittää) samalla kun katsot sitä silmiin, lähettää sille jo viestin läheisyydestä.
Todennäköisesti kaikkea sitä, mitä teit jo valmiiksi aivan luonnostaan.
Me ihmiset olemme yleensä monimutkaisia. Onneksi koirat eivät ole, ja emotionaalisen yhteyden luominen on rehellistä. Jos haluat rakastaa sen itsensä lisäksi myös sen genetiikkaa, Koko Geneticsin geenitesti voi auttaa sinua siinä.
